Edestakaisin

Pysyn kaukana, olen turvassa

kun kaiku ei vastaa
en ole enää varma
huusinko mitään
leikki ei ala vaikka voisi

tarpeettomien ajatusten
tuikku valaisee paikkoja
joissa kukaan ei käy

tämä kummallinen maailmahan
opettaa sellaiseen
että ei tee mitään tosissaan
ja heittäytyen
koska silloin on aina
suojassa pilkalta ja
leimakirveiltä
keskinkertaisuus on
turvallista

(Sekä kuvan että mietelmän olen tehnyt 19-vuotiaana, ajatukset eivät
ole muuttuneet muuksi, eikä tämä maailmakaan tässä suhteessa.)

Kyky nähdä tuttu ja arkinen uusin silmin

Kopfingin kylässä Yläitävallassa asuu ahkera Schopfin perhe. Entinen
tavallinen maatila on muuttunut huippuluokan matkailukohteeksi. Tilan
isäntä Hanns Schopf osasi katsoa metsän puita. Ihmisistä on mukavaa
vaellella metsässä, nuuhkia, kokea metsää kaikilla aisteilla, oppia
uusia lajeja, leikkiä. Hanns, perhe, suku ja vähän palkattua kylän
väkeä rakensivat kesäkauden 2005 alussa avatun reitin metsään,
Baumkronenweg http://www.baumkronenweg.at/bkw/

Naapurit tiesivät, että hullua hommaa, ei tuosta mitään tule, ketä
tuo kiinnostaa. Rahoituksen saamisessa piti käyttää kaikki mahdolliset
suhteet, joita Hannsille onnekseen oli luottamustoimissa kertynyt.
Luovuus ja idea: kaikki aitoa puuta. Mukana iloa koko perheelle,
paljon kokemista koululuokille. Kahdessa vuodessa oli ylitetty 500 000
kävijän raja.

Olen ollut vaihto-oppilaana kesän 1982 Schopfin perheessä. Vuonna 2005
kävimme tyttäreni kanssa viikko uuden matkailukohteen avajaisten
jälkeen, kuvakoostetta silloisista maisemista, ajalta, kun Hannsille
vielä kylällä naureskeltiin.

Hiljaisuuden pelko, hitauden kammo

Tänään Aristoteleen kantapää -ohjelman gaalassa kuultiin parhaita
paloja viime vuodelta. Suomalaisesta ilmaisukulttuurista ja
sanankäytön taiteesta yleisemminkin oli keskustelemassa armoitettu
sanataiteilija, hallinto-oikeuden professori Jukka Kemppinen.
Toimittaja Pasi Heikuran kanssa totesivat, miten meillä suomalaisilla
sekä Amerikan intiaaneilla on ollut olemisen kyky.

Jatkuvasti äänitilaa täyttäviä vaivaa hiljaisuuden pelko ja hitauden
kammo. On asioita, jotka tapahtuvat vain hitaasti ja joitakin asioita
hiljaisuus kirkastaa. Suomalainen luonto on suuri opettaja.

Ilo, ilo tästä hetkestä, nyt!

Aamuaikaisella lyhytvaroituksella pojanpojan kanssa päivää hoitamaan.
Ovikellon soitto, postiluukusta kilahtava naurunporeilu. Huhuuu,
missää Aleksiii. Mummon kääkkänällä töitä yhteen saakka. Kolmivuotiaan
kanssa voi jutella, voi sopia, voi tehdä diilejä, muitta ei huijjata,
ei olla puolinaisesti tai sinne päin. Kolmivuotiaan silmissä on
läpinäkökyky. Reilu sopimus ja yhteishyvä. Niin pieni pää ymmärsi
aikuismaailmaa, sain rauhassa etäluennoida Kotkasta Hämeenlinnaan
puoli tuntia. Heiheit huiskuteltiin kaksistaan webkameraan.

Harva aikuinen osaa opettaa iloa, kokonaisvaltaista iloa, arjen
huumaavia tutkimusmatkoja, kuin lapsi. Tämä-tässä-nyt lapsen kanssa on
elämän parhautta. Miksi neuvonantajiksi palkataan kokeneita isoja
aikuisia? Syystä, toki. Toivoisin jokaiselle aikuiselle
neuvonantajaksi muiden hyvien joukkoon alle kouluikäisen.

Kuplivaa iloa, nauruporeita.

Mitä parempi haarniska, sen kipeämpi kasvaa

Kuinka aika kulkeekaan. Vieläkin kuulen korvissani, kun ystäväni, nyt
jo manan majoille siirtynyt, kertoo ritarista haarniskassaan. Miten
vaikeaa haarniskan sisällä on kasvaa. Ilman haarniskaa on haavoittuva,
haarniska tarjoaa suojaa ja turvallisuuden tunnetta. Mutta entä sitten
elää elämäänsä haarniskan suojissa? Jos vaikka selkään kasvaisi
siivet, miten ne alkaisivat tynkinä tykyttämään metallia vasten,
kasvaisivat kieroon, surkastuisivat.

Piti itse piirtää tämänkin päivän kuva, mutta skannerittomalla
matkalla kiitos Morguefilen ja kuvansa avoimesti jakavan loneangel'in
siellä jossain, haarniska löytyi tähän.

Ympyrän kulmalla

YLE Radio 1:ssä viikon taiteilijana 3.1.2010 oli Eero Aarnio,
pallotuolista tunnettu muotoilija. Hänen tarinansa olivat innostavia
ja hänen asenteensa taiteeseen sekä työhön energisoivia. Kuten
kertomus tuplakupla-valaisimen synnystä, miten ensin piti tulla
lasinen maljakko, yksikuplainen ja miten se ei onnistunut, miten
Aarnio pyöritti yritelmää mielessään uuteen materiaaliin, tuplaksi ja
eri kokoisiksi. Klassikko oli syntynyt. Tai miten innostuneena tämä
kohtuullisen kokeneen ikäinen muotoilija puhui Second Lifesta ja
desing-huonekalujen kaupasta siellä (hänen neljä tuoliaan ovat
virtuaalisesti myynnissä SL:ssä).

Ehkäpä pallotuli, poni ja tuplakupla johdattivat tämän päiväiseen
kuvaan. Mukana on myös täkäläinen päivänselvyys. Ympyrän kulma. Se on
tuttu tapaamispaikka Haminan torin laidalla. Paikallisen osuuskaupan,
Ympyrän, pääovella.

Ensimmäinen yritys ei saa olla viimeinen. Variaatioita voi tehdä
kokeillen, leikitellen ja viisaasti. Tuttua voi katsoa uudelleen.
Kuten Aarnio kertoi: kun hän katselee rantakalliota, hän näkee siinä
mittakaavamuutoksella arkkitehtoonisia muotoja.

Eero Aarnio ohjelmassa Viikon taiteilija kuultavissa vielä muutaman
päivän ajan (myös YLE Areenalla)
http://www.yleradio1.fi/radiosoitin/index.php?clip=70285&language=fi&...

(Itse varioin etsien ja pohtien tässä blogissa näkyviä kuvia. Jokainen syntyy ensin värikynillä paperille.)

Yhteisnäkökyky

Katson sanojesi läpi maailmaa. Sinä Toinen, mieleni avartaja.
Kohtaamme kirjojen sivuilla, taideteoksissa, kasvoista kasvoihin,
muistoissa. Elämän ihmeellisinä hetkinä oivallukseen saattaa riittää
sana tai lause sinulta Toinen. Saatan minä yksinkin nähdä jotain,
mutta on se hieman sumussa kulkemista, yksin on jokainen pensas ja
puu, sumuun sulkeutuu.

Kiireemme on osaksi ahnautta itse nähdä ja kokea kaikki. Olemisen
unohtuneisuus ajaa meitä liian lähelle kaikkea pientä, maiseman
kokonaisuus katoaa, puista ei hahmotu metsää. Toisen katse, Toisen
sana, voi hujauksessa poistaa sumuverhon, vetäistä minut kauemmas
näkemään lähemmäs.

Ja onnekkaina hetkinä harhailtuani kauas etsimään sitä jotakin
ihmeellistä kaikkea, itseni nähdä saan. Sen vaikeimman.

Saako sininen nelikätinen hyypiö liittyä verkostooni?

Se on kyllä kumma juttu, että toinen ihminen voi ajatella asioista
väärin. Avoimuus on hienoa ja siitä seuraa kaikenlaista loistavaa,
innovaatioita esimerkiksi. Mutta voi harmi, jos joku ihan väärä tyyppi
tulee pilaamaan mun avoimen verkostojuttuni. Thomas Moren Utopia
rakennettiin saarelle.

Olin eilen puolivahingossa Dojolaiset-verkkoyhteisön myrskyn silmässä.
Kirjoitin blogiin hiukkasen tapahtumasta.

Itseään heimoksi nimittävä verkkoverkosto ei laskenut
vitamiinikauppiasta sisäpiiriin. Aiheeseen liittyi ikävää viestintää,
jossa olin sivullinen katsoja, mutta en pitänyt periaatteessa
toimintatavasta, kommentoin parilla sanalla, joihin ei liittynyt
mitään kuumenneita tunteita tai epäasiallisuutta. Koskapa sain
välittömästi ilman häiriköintiä lemput ennen kuin ehdin itse kerätä
sanaiset kimpsuni ja hyvästellä tuttavani, lienen myös edustanut
väärän värisiä mutantti-ihmisiä.

Entä jos nelikätinen sininen mutantti lukee tämän viestin ja
kommentoi? Olen antanut avoimesti kenelle tahansa oikeuden
kommentoida. Entäs, jos joku paljastaa, että ajattelen asioista
yksiulotteisesti. Ei kai minun pidä sietää sellaista?

Saa värittää yli rajojen ja väärillä väreillä

Sain värityskirjan kuusivuotiaana, kun annoin leikata hiukseni.
Värityskirjassa oli numeroitu alueet ja annettu ohjeet, millä värillä
mikäkin alue piti värittää. En totellut. Tuntui tylsältä.
Hiustenleikkauskin kadutti niin, että näin painajaisunia. Myöhemmin
yläasteella opettaja käski maalaamaan asetelman taustalle harmaalla.
Valitsin ärhäkimmän punaisen, mitä akryylipurkeista sai aikaan. Olin
tyytyväinen, muistan vieläkin sen onnen tunteen.

Värittelin näitä kissoja ja kokeilin saada karvamaista tunnelmaa
ylivärityksillä, kissamaista olemusta väärillä väreillä. En tiedä,
onnistuinko, mutta tunne oli hauska. On tehtävä monet kerrat, on
harjoiteltava, kokeiltava, varioitava. Oivallus ei tule pelkillä
rajanylityksillä. On ehkä tehtävä tuhat turhaa matkaa. Silti.

Saanko, voinko, uskallanko...

Kohti innovaatiojunaa. Tänään on 4.1.2010. Juna lähtee 13.1.2010. Yhdeksän päivää. Mietin asiaa etukäteen. Joka päivä, edes vähän. Piirrän kuvia, saatan jutella jotain, vapautuneesti, vapauttavammin. Innovaatiot syntyvät rajalla, rajatta, rajoittamattoman äärellä.

Innovaatiojunan likkejä:

Perusidea

Qaiku-ryhmä

Facebookryhmä

Lisää innovaatiojuna-linkkejä